Tanskalaisille maistuu rasva - ja luomu

Aamun Hesari vertailee Tanskan ja Suomen ruokakulttuuria, tai ruokakauppakulttuuria.

Artikkelin mukaan Tanskan kaupoista on melkein mahdotonta löytää rasvattomia jugurtteja tai vähärasvaista juustoa. Maitokin on sitä "aitoa tavaraa". Lisäksi lihatiskin valikoima on suuri ja jopa sieltä löytyy luomua! Siis luomu-kanaa, vapaana kasvaneen sian lihaa jne. Tanskalaisille luomu on muutenkin tärkeää. 3,5% kaupan myymästä ruuasta on luomua. Luomun hintakaan ei ole yhtä korkea verrattuna ei-luomuun, kuin Suomessa.
Mutta tietysti ruoka (niin kuin kaikki muukin) Tanskassa on hieman kalliimpaa, kuin täällä Suomessa. Itse en malta odottaa, milloin pääsen valitsemaan juustoni OikEiDeN juustojen joukosta, ilman pelkoa siitä, että käteen tarttuisi joku ällöttävä kevytjuusto.

Joistain lähikaupoista ei täällä Suomen Turussa enää edes saa muuta kuin kevytjuustoja!! Eikä kyse ole siitä, etteikö normaalit menisi kaupaksi, vaan siitä, että ihmiset,jotka ostavat kevyttä, ovat usein niitä plussa-boonus-höpö-pöpö-korttien omistajia. Lähikauppamme myyjä valitteli, että hänen on usein vaikea saada työpäivän päätteeksi mitään kunnon ruokaa ostetuksi, kun hyllyt ovat tyhjentyneet tavallisista jugurteista ja juustoista, ja jäljellä on vain kevyttä. Usein hän tekee ostoksensa ensimmäiseksi töihin tullessaan ja jemmaa ruuat kaupan kylmiöön odottamaan työpäivän päättymistä.

Onkohan tämä Suomen kevyt-hömpötys joku salaliitto ja ovatko tanskalaiset siksi tutkimusten mukaan onnellisempia, että heidän ei tarvitse stressata ruuan rasvaprosenteista?

Kevyt-tuotteet laihduttavat tässä maassa vain lompakkoja ja mieltä. Pahanmakuisesta ruuasta ei tule kuin äkäiseksi. Kevyt-tuotteista huolimatta (vai juuri siksi) olemmme planeetan läskeintä väkeä! Onko elämänilome viety hyvän ruuan vaaralliseksi tulemisen kautta ja yritämme tukehduttaa pahan olomme syömällä kilotolkulla kevyt-juustoa ja kevyt-voita?