Livet er ikke det værste man har..

Aamu alkoi kielikurssiryhmiin jakautumisella. Minun opettajaksi tuli täti nimeltä Gry Clasen. Ja kielikurssi alkoi laulutuokiolla:

Se, hvilken morgenstund,
solen er rød og rund.
Nina har gået i bad.
Jeg spiser ostemad.
Livet er ikke det værste man har
og om lidt er kaffen klar...

Gry puhuu pelkästään tanskaa, joten pakko kai sitä on kohta oppia kuuntelemaan. Melko hyvin ymmärränkin, nyt kun hän vielä puhuu melko hitaasti. Tänään tapasin vielä yhden suomalaisen Saijan lisäksi, Juhis oli hän nimeltään, ja aikoi opiskella Nobel-palkitun proffan laitoksella fysiikkaa. Saija on taas geologian opiskelija.

Kielikurssin jälkeen ohjelmassa oli kiertoajelu ja picnic puistossa, sekä kummia (tanskalaisia) lasten leikkejä. Sää oli koko päivän todella kumma. Satoi ja paistoi vuorotellen ja puistossa alkoi sataa aivan yllättäen kirkkaalta taivaalta... Se oli kummallisinta mitä olen täällä tähän asti kokenut. Kotiin palatessani eksyin (taas) pari kertaa ja tietenkin alkoi sataa kaatamalla vettä. Oli sitten mukavaa polkea mäkeä ylös.. Reitti yliopistolle on näet alamäkeä mennessä ja ylämäkeä kotiin palatessa. Vaikka eipä nuo mäet kovin kamalia täällä ole, jos korkein vuorikin on 200m meren pinnan yläpuolella.

Päivän faktatieto: Tanskassa et koskaan ole kauempana kuin 54km mereltä!